Ensilumi oli satanut maahan Kymenlaaksossa. Talvirenkaiden vaihto oli yleisin harrastus sekä puheenaihe viikonloppuna lokakuun lopussa.
Aamusta asti olin ollut melkoisen täpinöissäni. Vauva haetaan meille tänään. Se vipeltäjä, jonka nimikin on jo tiedossa: Helmi. Kummipojan tytär on Aino Helmi Aliisa! Voikohan koiralle laittaa saman nimen kuin lapsella? Annettu on: Se on Helmi! Aino ihastui ikihyviksi kun saa olla pienen russelin kaima.
Vanha kissan koppa oli minun ajatuksissani loistava koiran peti. Se sopisi sinne varmaan aikuisenakin. Noora tyrmäsi ajatukseni heti nähtyään kopan. Ei voi käyttää. Se syö sen! Ensin vetoketjut, sitten kaiken muun. Kannattaa hankkia toisenlainen sänky, tai koppa. Ehkä häkki, metallinen. OK! Tuossa on varmaan perää, mutta kissan koppa saa luvan toimia näin alkuun. Niinkuin toimiikin. Siellä se on nukkunutkin nämä kaksi yötä. Käväisee jossakin vaiheessa pissalla ja kakalla Hipun puolella sänkyä ja palailee sitten takaisin koppaansa, joka on minun puolellani. Fiksu kakara.
Lahja ja Eino eivät voi ymmärtää mikä tuo hamsterin näköinen pieni otus on. Se ei varmaankaan ole hiiri, eikä se voi olla koira eikä se ehdottoman varmasti ole ainakaan kissa. Mikä se on? Jotakin sellaista se kuitenkin on, että ei sille voi murista eikä sen kimppuun voi hyökätä. Ei sille voi olla vihainen, mutta ei sille uskalla olla kovin ystävällinenkään. Viisainta on tässä vaiheessa pörhistää häntä ja yrittää pitää tarpeeksi etäisyyttä. Katsotaan sitten tuonnempana tuleeko siitä kaveri vai kiusanhenki.
Neuloin Helmille villapaidan. Viininpunaisen. Se on aika söpö, vaikka itse sanonkin. Tänään sujui ulkona remmissä jo paljon paremmin kuin eilen. Neiti alkaa oivaltaa, että vaikka kaulassa on typerä panta ja siinä on kiinni joku tyhmä talutin, joka taas on liimattu siihen ihmisen käteen, niin silti voi kävellä. Voi pissiä ja kakkia. Vaikka en minä oikeastaan tiedä onko se pissinyt tai kakkinut, kun on niin pimeää aamulla ja illalla, että en minä näe tuleeko sieltä mitään kun se istahtelee. Kiittelen silti joka istunnon. Hippu sanoo sen hienosti tehneen tarpeensa päivällä. Ehkä se oppii sisäsiisteyden, niinkuin muutkin ovat oppineet. Sehän on ollut meillä vasta kaksi päivää!
Olkkarin sohvan edessä on tyyny. Muotoiltu. Itse en osannut nukkua sen kanssa, mutta Helmi osaa. Siihen se aina sammuu riehuttuaan ensin vallattomasti. Siitä on hyvä yrittää hypätä sohvallekin. Ei onnistu vielä. Siinä voi myös söpöstellä ja itkeä mammalle, että nostathan soffalle. Mamma on tiukkana eikä nosta. Sitten kun söpöliini on nukahtanut, niin sitten mamma ei voi vastustaa ja nostaa sen syliinsä. Se on lämmin ja se tuhisee. Se on 8 viikkoa vanha Helmi.
