Vauvahan se vielä on. Heräilee öisin vaihtelevasti klo 2.00-6.00. Kahdelta en jaksa lähteä ulos, mutta viideltä on jo menty. Joskus on onnistuttu jättämään sinne tarpeetkin, joskus ei. Useimmiten pökäleet löytyvät sanomalehden päältä sisältä.
Ulkona on muuten jo välillä mukavaakin. Löytyy haisteltavaa ja keppejä. Siis ihmisten ja isompien koirien mielestä risunpätkiä. Helmin mielestä keppejä. Niitä voi kuljetella. Mielenkiintoisia hajujakin siellä on. Joskus tavataan toisia koiria. Helmi rakastaa kaikkia. Muita koiria sekä niitä pikkutyttöjä, jotka tykkää tulla silittämään. Myös kaikkia aikuisia, joiden ilme sulaa hymyksi noin pienen koiranpennun nähdessään.
Kerrostalossa, jossa asumme on kaksi rappua ja molempien vieressä on pyöräkellarin ovi, sekä vielä erillinen varastonovi. Näistä kaikista ovista Helmi löytää oikean oven. Ja on tosi ylpeä saavutuksestaan. Ryntää aina satasella sisään ja yrittää portaisiin. Mamma vie hissillä ylös. Ihan vaan siksi, että vielä hissi pelottaa. Totutellaan pikkuhiljaa.
Tyttö on oivaltanut miten tuotetaan ääntä. Huudetaan henkilökuntaa paikalle! Apua!!! Vuh, vuh.... Eikö kukaan nosta sohvalle!? Vuh, vuh.... Kissat ryökäleetkin pakenevat yläilmoihin. Vuh, vuh. Nosta syliin, täällä on kylmä! Vuh, vuh... Housunlahkeesta kiinni ja veto... Mrrrmrrr. Varpaat liikkuvat, niihin on hyvä iskeä naskalit kiinni. Lähteepähän muistakin ääntä... Mrrrmrrr.... jne.... Tämä on todennäköisesti vasta alkua. Lienee asia, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.
Ostin Helmille häkin. Vielä se tosin nukkuu yöt siellä kissankopassa, eikä se ole yrittänytkään sitä syödä. Häkkiin mahtuu juuri se soffan vieressä ollut tyyny. Sinne on helppo mennä päikkäreille. Varmaan se kissan koppa jää pois kuvioista ja häkki tyynyineen on tulevaisuuden nukkumapaikka.
Kynsiäkin on leikelty ja se homma on sujunut hyvin. Ihanan helpot ovat valkeat kynnet. Kaikilla edellisillä koirilla on ollut mustat kynnet, joiden leikkaaminen on aika vaikeaa. Helmin kynsien leikkaamisessa ainakin vielä haastavinta on koko. Ovat niin pienet, että mamma melkein kaipailee suurennuslasia apuvälineeksi.
Minä lähden viikoksi Mikkeliin. Olen siellä maanantaista perjantaihin. Toivottavasti pappa ja Helmi pärjäävät hyvin kahdestaan. Hilda on luvannut tulla jeesaamaan. Kysymys varmaan kuuluukin, että miten mamma pärjää viikon. Mammalla on tapana iltaisin tv:n ääressä ottaa pieni tuhnuttaja syliin nukkumaan. Se nukahtaa tuohon rinnan päälle, pää kaulalla. Sitä varmaan tulee ikävä.
Ehkä otan mukaan lankaa ja puikot. Neulon ajankulukseni isomman villapaidan.
Nytpä muuten menen ja vedän viivan ovenkarmiin Helmin sään korkeudelle. Siitä on hyvä tarkkailla kasvuvauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti