Helmi helmikuussa

Hahhaa, olipas se hauska. Hmmm. No joo...
Niin se taittuu helmikuukin jo loppupuolikkaalle. Kevät tulee kohinalla. Aika mukava ajatus. Pääsee Helmin kanssa juoksemaan metsään ja uimaan... No vielä pitää vähän aikaa odotella.
Kyllä meillä lenkit pitenee. Hyvin tyttö jaksaa jo aika pitkiä lenkkejä heittää. Ostettiin vähän järeämpi talutin, nahkainen. Sillä on vähän enemmän pituuttakin, niin pääsee pientareen puolelle haistelemaan, eikä mamman tarvitse rämpiä sinne mukaan :) Paljon tulee uusia koirakavereita koko ajan. Toistaiseksi melkein jokaiselle pitää antautua ja heittäytyä selälleen.

Korkeutta on sellainen 22-23 cm ja ikää jo 5 ja puoli kuukautta. Jääköhän tästä minirusseli? Paino ei ole tiedossa, kun meidän vaaka ei toimi. Mamma ei ole jostain syystä pitänyt kiirettä uuden vaa'an hankinnassa....

Autoilu on Helmin mielestä tosi hauskaa. Papan kanssa käyvät viikolla paljonkin ajelemassa. Pappa kun vetää farkut jalkaan ja on selvästi lähdössä autoilemaan, alkaa helmi innoissaan äännellä (!) Siis vinkuu, haukkuu jne... Eli tahtoo mukaan. Lauantaina poikettin porukalla kaupoilla, ja siellä se odotteli kiltisti autossa.

Pappa oli onnistunut houkuttelemaan Hemulin kulkemaan rappuja alaspäin. Minun kanssa se ei lähde. Pakenee vaan kauemmas. Täytynee jatkaa houkuttelua :)

Sisäsiisteys on jo melkein 100%... Ihan muutamia vahinkoja silloin tällöin sattuu, mutta tosi harvoin. Aamulla nukuttaa kuuteen, joskus jopa seitsemään. Ihan hyvä. Illalla väsähtää yhdeksän tai kymmenen tienoilla. Nukahtamista edeltää hirvittävä kähjääminen. Se on ihan kuin pienet lapsetkin. Ottaa mielettömän loppukirin ennen nukahtamista.

Sohvalle Helmi jo hyppää, mutta sänky on vielä liian korkealla. Paitsi silloin, jos tarttee imuria paeta, sitä perinteistä, silloin pääsee sängyn päällekin. Robottivehje ei kiinnosta enää olleenkaan.

Käytiin viikko sitten Kouvolassa viikonloppuna, kun VR teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Siis Kuopio-Kouvola-Kuopio 16 euroa/henkilö! Ei paha. Hilda tuli kissavahdiksi, mutta sillä ehdolla, että myös Helmi jää kotiin. Niinpä se sitten vietti viikonlopun täällä Hildan, Jonnan ja neljän kissan kanssa. Ja hyvin oli mennyt. Kerran kun soitin Hildalle, hän pyysi puhumaan Helmille jotakin ja laittoi luurin se korvaan. Se oli alkanut nuolla lupsuttamaan puhelinta ja sitten hurjana juoksemaan ympäri huushollia, kun kuuli mamman äänen :)

Kyllä se on suurenmoinen ilopilleri. Ei käy aika pitkäksi. Eikä hetkeäkään ole tarvinut katua koiran hankkimista. On se niin mainio heppu.