Helmi ei liikkunut tällä kertaa likikään niin paljon kuin me, vaan oli kotona Hildan ja poikien kanssa. Toivotteli meidät aina yhtä iloisesti tervetulleiksi, kun kotiin reissuilta palailtiin.
Ollaan me silti ehditty olla kotonakin, ja Helmi on saanut paaaljon uusia kavereita lähiympäristöstä. Topi on edelleen numero yksi, mutta naapurirapun pieni chihusta on myöskin tullut mukava kamu. Sillä on huulihalkio, etujaloissa kuusi varvasta ja toinen silmä puuttuu, mutta ei haittaa menoa. Ego on huomattavasti suurempi kuin Helmillä :)
Olen huomannut, että Hemuli (yksi niistä sadoista hellittelynimistä) on aika arka. Se pelkää ennenkaikkea kovia ääniä, vaikka ollaan yritetty sitä viedä kaikenlaisten metelien äärelle. Kerran pudotin metallisen ruokalaatikon kannen, ja sehän piti valtaisan metelin osuessaan kivilattiaan. Se pelästyi sitä niin paljon, että poistuu keittiöstä aina kun avaan ruoka-astian. Mutta palaa heti, kun kansi on jälleen kiinni. Olen yrittänyt esitellä kantta kädestä pitäen, ja tuleehan se sitä tutkimaan, mutta heti kun nousen, se poistuu paikalta. Ruoka kyllä maistuu!
Toinen pelottava asia on isot koirat. Yritin sitkeästi viedä sitä koirapuistoon vaikka siellä oli isoja koiria, mutta lopulta luovutin, koska se kulki vain minun jalkojeni takana ja kun istuin, se parkkeerasi itsensä jalkojen väliin tai syliin. Juoksemaan sitä en saanut, jos paikalla oli isoja koiria. Niinpä arvelin, että en kiusaa sitä. Nyt en ole muutamaan viikkoon käynyt siellä ollenkaan. Ollaan vaan lenkkeilty. Harmittaa, kun kaupungissa ei oikein voi koiraa pitää irti missään. Lähimetsässä välillä lasken irti, mutta siellä on niin paljon muitakin koiran ulkoiluttajia, että en usein uskalla. Ettei tule sanomista. Olen harkinnut aloitteen tekemistä, että saataisiin pienille koirille oma tarha. Tunnen nimittäin paljon muitakin pienten koirien omistajia, joita harmittaa sama juttu. Isot koirat valtaavat tarhat ja pienten koirien omistajat eivät uskalla omiaan sinne viedä. Eihän se tietenkään ole isojen koirien omistajien vika. Itselläni on aiemmin ollut isoja koiria, eikä tällainen ole tullut mieleenkään.
Helmillä oli synttärit. Yksi vuotta!! Iso tyttö. Laitettiin lehteen ilmoitus, että "En juhli merkkipäivääni. Helmi". No ei sentään. Ei kyllä tosin juhlittu, yhdestä ja ainoasta syystä: Helmi on koira! Ei sitä kiinnosta sellaiset pikkuasiat kuin syntymäpäivät. Ihmisten hömpötyksiä!
Tänään käytiin puolentoista tunnin lenkillä. Ilma oli uskomaton. Ei tietäisi, että on syksy, ellei keltaiset lehdet jo tippuisi puista.
Mamma on laiska. Sen tietää siitä, että Helmin turkki kasvaa... kasvaa.. ja kasvaa. Voi Nora kuinka me sinua kaivataan! Täytynee yrittää päästä Noran käsittelyyn, niin saadaan se nätti tyttö sieltä taas esille.
Näyttelyhommatkin pitäisi varmaan aloittaa. Kesä meni niinkuin meni, eikä ehtinyt minnekään. Jospa aloittelisi noilla match-show -meiningeillä. Katsellaan!
Tässähän nämä tärkeimmät tällä kertaa. Yritän taas muistaa aika ajoin palailla tänne, kun jotakin uutta tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti