Kolme kuukautta

Helmi täytti itsenäisyyspäivänä kolme kuukautta. Onnea!
Heti juhlintaa seuraavana aamuna piti lähteä piikille. Lähdettiin porukalla. Kahlattiin lumihangessa bussipysäkille. Siellä oli jo pakko päästä syliin. Oli aika pelottava paikka. En pystynyt selvittämään tärisikö Helmi vilusta ja kauhusta. Mutta tärisi! Ihan vallattomasti. Odoteltiin ehkä kymmenen minuuttia ja se oli pitkä aika. Välillä yritettiin maahan, mutta ei siellä ollut mukavaa. Kylmä ja vilu. Takaisin syliin.
Sitten onnikka saapui ja matka menikin ihan hienosti. Olihan se vähän jännittävää ja piti välillä täristä ihmetyksestä, mutta kaiken kaikkiaan matka meni mainiosti.

Saavuttiin Puijonlaakson Eläinlääkärikeskukseen  parikymmentä minuuttia etuajassa. Ensi hypättiin vaa´alle, joka näytti kokonaiset 2,6 kg. Wau! Hoitaja kyseli kaikki välttämättömät tiedot ja sitten odoteltiin.
Paikalle saapui eräs rouva, jolla oli kantokassissa kissa. 4 kk vanha kissatyttö, joka ei ollut koskaan nähnyt koiraa. Sillä aikaa, kun rouva antoi tietoja hoitajalle, yritti Helmi tutustua tähän uuteen kissatoveriin. Tämä ei halunnut toveriksi, vaan hyppäsi päin koppansa seinämää oikein äänekkäästi sähähtäen. Helmiltä lopahti mielenkiinto siihen. Ei mennyt enää lähellekään. Hirveä peto!!

Kissa pääsi ensin piikille ja sitten oli Helmin vuoro. Se otti lääkärinkin vastaan kuin vanhan ystävän ja heistä tuli heti kaverit. Lääkäri-täti tutki ja totesi kaiken näyttävän oikein hyvältä. Sitten piikki niskaan. Sitäkään ei Helmi kommentoinut mitenkään, ei varmaan huomannutkaan. Vielä tyhjennettiin vähän anaalirauhasia ja sitten olikin homma hanskassa. 55 euroa, kiitos. Saatiin siihen hintaan vielä lahjaksi Hill's pentupaketti, mikä sisälsi pussillisen kuivaruokaa ja purkillisen märkäruokaa sekä pari ohjelehtistä. Ei hullumpi pakkaus!

Pappa lähti Helmin kanssa kävellen kotiin päin ja mamma seuraavalla bussilla töihin. Olivat kävelleet tuon ehkä kolme kilometrin matkan välillä kuudella jalalla ja välillä vain kahdella. Helmi lämmitteli ja lepuutteli jalkojaan papan takin sisällä pari kertaa matkan aikana. Kotiin tultua oli painunut soffan nurkkaan ja vetänyt sikeitä neljä tuntia!! Olipa aika rankka päivä!

Nyt kun pakkanen on hiukan laskenut, on alettu opetella lenkkeilyä. Helmi ei haluaisi millään lähteä omasta pihasta minnekään, mutta mamma on vaan vienyt väkisin ja on jo kierretty vähän pidempiä lenkkejä. Mitään hirmu hauskaa se ei Helmin mielestä ole, mutta opetellaan pikku hiljaa. Heti kun se huomaa, että ollaan kotinurkilla, lähtee vauhti kiihtymään ja kun kotiovi löytyy, ei ole enää mitään rajaa, silloin mennään pää kolmantena jalkana. Ei ole sattunut yhtään koirakaveria kohdalle, silloin se varmaan muuttuisi heti hauskemmaksi. Pian lähdetään taas käymään, kunhan tuo neitonen heräilee tuolta sohvan nurkasta.

Pallon kanssa leikitään päivittäin ja opetellaan sen tuomista mammalle. Homma sujuu hyvin makupalan kanssa, mutta kun makupalaa ei ole, menee pallokin suoraan omaan häkkiin ja leikki loppuu siihen :)

Sisälle ei ole tullut montaakaan pissiä eikä kakkaa enää. Silloin tällöin toki tapahtuu vahinko, mutta ihan uskomattoman hyvin on mennyt. Meillä on jo osa matoistakin palautettu lattialle.

Yöt nukutaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta levollisesti ja pitkään mamman ja papan vieressä. Mahdollisimman lähellä mammaa, joka herää välillä siihen, että on putoamaisillaan lattialle. Silloin on neittoa siirrettävä hiukan etäämmäs, kunnes se on taas valunut aivan kylkeen kiinni. Vaikka mammalla on välillä selkäjäykkyyttä aamulla, kun joutuu oudoissa asennoissa nukkumaan, ei silti tule mieleenkään siirtää Helmiä muualle nukkumaan. Kyllä me takuulla mahdutaan samaan petiin!

Viikko viisi

Helmi on ollut meillä jo viisi viikkoa! Se on tuplannut kokonsa ja ottanut kodin haltuun. Pitkiä aikoja jo valveilla, ruoka maistuu ja vauhti on hirmuinen. Varsinainen ilopilleri.

Kissat ovat tulleet ystäviksi. Ainakin Eino, jolla on ihan uskomaton pinna. Helmi juoksee sen perässä, hyppii sen poskille, näykkii sitä naamasta ja kaulasta ja mistä ikinä saa kiinni, ja kissa antaa sen touhuta. Sitten kun se saa tarpeekseen, se läppää hanskan päälle ja sitten Helmi on kunnolla, Välillä ne myös painivat kuin kaksi kissaa tai kaksi koiraa... Helmi juoksee Einon perässä ja luulee ilmeisesti olevansa kissa. Seinällä on kissan raapimataso, jota Lahja ja Eino käyvät kynsimässä. Myös Helmi nousee kahdelle jalalle seinää vasten, tosin täysin ymmärtämättä miksi, mutta kun muutkin kissat tekevät niin...

Häkki on edelleenkin täynnä kamaa. Mamma yrittää välillä leikittää pallolla ja muilla leluilla. Hetken se homma onnistuukin, mutta kun Helmi saa tarpeekseen, se vie lelun omaan häkkiinsä ja alkaa jäystää nahkaluuta.

Nukkuminenkin on alkanut sujua! ... mamman ja papan vieressä. Niinhän siinä kävi. Siellä tyttö vetelee unia pitkälle aamuun. Ja hyvä niin... saavat muutkin nukkua.

Sisäsiisteys ottaa takapakkia näiden säiden takia. Ulkona on niin kylmää, tuulista ja pimeää, että siellä ei pieni russeli kauaa viihdy... Ellei sitten satu naapurin Topi yhtäaikaa pihalle. Topi on nuori beagle-poika ja vaikuttaa siltä, että näistä kehkeytyy hyvät ystävät kunhan Helmi vähän vielä kasvaa.
Hiukan pidempiä lenkkejä on yritetty tehdä. Homma sujuu sitten kun ensin kantaa neidin pois omasta pihasta. Itse se ei suostu pihasta poistumaan.

Roni kävi katsomassa. Roni on Oskun ja Sannan sakemanni-hoffi. Suuri ja karvainen nallekarhu. Helmi ihastui ikihyviksi valtavaan poikaan, mutta Roni yllättäen ei ollutkaan hirvittävän kiinnostunut eikä myöskään ihastunut. Se ehkä totesi valta-asemansa heikentyneen tässä huushollissa, missä se aiemmin oli kiistaton pomo aina käydessään. Ehkä ne sitten toisiinsa tottuvat, kun Helmi kasvaa ja toivottavasti näkevät hiukan useammin.

Myös Tapsa ja Rane, Hildan kissat, kävivät kylässä. Tapsa, joka laittaa Roniakin turpaan aina mennen tullen, ei yllättäen ollutkaan Helmille yhtään vihamielinen. Päinvastoin, valtavan kiinnostunut. Kävi haistelemassa ja tutkimassa. Rane taas arempana hiukan pelkäsi ja oli helpommin kynnet pystyssä. No ehkäpä sekin homma tasoittuu ajan myötä.

Myös yksinoloa on harjoiteltu. Ja hyvin sujuu. Päivällä ollut parikin tuntia välillä yksin, tai siis kolmisin kissojen kanssa, ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei kuulu ääniä, haukkumista eikä itkua. Hyvältä vaikuttaa.

Kynsistä puheenollen. Mamma onnistui jo heti leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi ja verenvuoto oli voimakasta. Harmillista. Helmi ei muutenkaan ole hirmuisen innostunut siitä kynsien leikkaushommasta. Huutaa edelleenkin kuin henkeä vietäisiin, vaikka ei ole vielä kynteen koskettukaan. Täytyy vaan olla jämpti ja tehdä homma loppuun kaikesta huolimatta.

Ensi viikolle on varattu rokotukset. Jänskättää miten lääkärissä menee! Siitä sitten ensi viikolla lisää.