Kolme kuukautta

Helmi täytti itsenäisyyspäivänä kolme kuukautta. Onnea!
Heti juhlintaa seuraavana aamuna piti lähteä piikille. Lähdettiin porukalla. Kahlattiin lumihangessa bussipysäkille. Siellä oli jo pakko päästä syliin. Oli aika pelottava paikka. En pystynyt selvittämään tärisikö Helmi vilusta ja kauhusta. Mutta tärisi! Ihan vallattomasti. Odoteltiin ehkä kymmenen minuuttia ja se oli pitkä aika. Välillä yritettiin maahan, mutta ei siellä ollut mukavaa. Kylmä ja vilu. Takaisin syliin.
Sitten onnikka saapui ja matka menikin ihan hienosti. Olihan se vähän jännittävää ja piti välillä täristä ihmetyksestä, mutta kaiken kaikkiaan matka meni mainiosti.

Saavuttiin Puijonlaakson Eläinlääkärikeskukseen  parikymmentä minuuttia etuajassa. Ensi hypättiin vaa´alle, joka näytti kokonaiset 2,6 kg. Wau! Hoitaja kyseli kaikki välttämättömät tiedot ja sitten odoteltiin.
Paikalle saapui eräs rouva, jolla oli kantokassissa kissa. 4 kk vanha kissatyttö, joka ei ollut koskaan nähnyt koiraa. Sillä aikaa, kun rouva antoi tietoja hoitajalle, yritti Helmi tutustua tähän uuteen kissatoveriin. Tämä ei halunnut toveriksi, vaan hyppäsi päin koppansa seinämää oikein äänekkäästi sähähtäen. Helmiltä lopahti mielenkiinto siihen. Ei mennyt enää lähellekään. Hirveä peto!!

Kissa pääsi ensin piikille ja sitten oli Helmin vuoro. Se otti lääkärinkin vastaan kuin vanhan ystävän ja heistä tuli heti kaverit. Lääkäri-täti tutki ja totesi kaiken näyttävän oikein hyvältä. Sitten piikki niskaan. Sitäkään ei Helmi kommentoinut mitenkään, ei varmaan huomannutkaan. Vielä tyhjennettiin vähän anaalirauhasia ja sitten olikin homma hanskassa. 55 euroa, kiitos. Saatiin siihen hintaan vielä lahjaksi Hill's pentupaketti, mikä sisälsi pussillisen kuivaruokaa ja purkillisen märkäruokaa sekä pari ohjelehtistä. Ei hullumpi pakkaus!

Pappa lähti Helmin kanssa kävellen kotiin päin ja mamma seuraavalla bussilla töihin. Olivat kävelleet tuon ehkä kolme kilometrin matkan välillä kuudella jalalla ja välillä vain kahdella. Helmi lämmitteli ja lepuutteli jalkojaan papan takin sisällä pari kertaa matkan aikana. Kotiin tultua oli painunut soffan nurkkaan ja vetänyt sikeitä neljä tuntia!! Olipa aika rankka päivä!

Nyt kun pakkanen on hiukan laskenut, on alettu opetella lenkkeilyä. Helmi ei haluaisi millään lähteä omasta pihasta minnekään, mutta mamma on vaan vienyt väkisin ja on jo kierretty vähän pidempiä lenkkejä. Mitään hirmu hauskaa se ei Helmin mielestä ole, mutta opetellaan pikku hiljaa. Heti kun se huomaa, että ollaan kotinurkilla, lähtee vauhti kiihtymään ja kun kotiovi löytyy, ei ole enää mitään rajaa, silloin mennään pää kolmantena jalkana. Ei ole sattunut yhtään koirakaveria kohdalle, silloin se varmaan muuttuisi heti hauskemmaksi. Pian lähdetään taas käymään, kunhan tuo neitonen heräilee tuolta sohvan nurkasta.

Pallon kanssa leikitään päivittäin ja opetellaan sen tuomista mammalle. Homma sujuu hyvin makupalan kanssa, mutta kun makupalaa ei ole, menee pallokin suoraan omaan häkkiin ja leikki loppuu siihen :)

Sisälle ei ole tullut montaakaan pissiä eikä kakkaa enää. Silloin tällöin toki tapahtuu vahinko, mutta ihan uskomattoman hyvin on mennyt. Meillä on jo osa matoistakin palautettu lattialle.

Yöt nukutaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta levollisesti ja pitkään mamman ja papan vieressä. Mahdollisimman lähellä mammaa, joka herää välillä siihen, että on putoamaisillaan lattialle. Silloin on neittoa siirrettävä hiukan etäämmäs, kunnes se on taas valunut aivan kylkeen kiinni. Vaikka mammalla on välillä selkäjäykkyyttä aamulla, kun joutuu oudoissa asennoissa nukkumaan, ei silti tule mieleenkään siirtää Helmiä muualle nukkumaan. Kyllä me takuulla mahdutaan samaan petiin!