Viikko viisi

Helmi on ollut meillä jo viisi viikkoa! Se on tuplannut kokonsa ja ottanut kodin haltuun. Pitkiä aikoja jo valveilla, ruoka maistuu ja vauhti on hirmuinen. Varsinainen ilopilleri.

Kissat ovat tulleet ystäviksi. Ainakin Eino, jolla on ihan uskomaton pinna. Helmi juoksee sen perässä, hyppii sen poskille, näykkii sitä naamasta ja kaulasta ja mistä ikinä saa kiinni, ja kissa antaa sen touhuta. Sitten kun se saa tarpeekseen, se läppää hanskan päälle ja sitten Helmi on kunnolla, Välillä ne myös painivat kuin kaksi kissaa tai kaksi koiraa... Helmi juoksee Einon perässä ja luulee ilmeisesti olevansa kissa. Seinällä on kissan raapimataso, jota Lahja ja Eino käyvät kynsimässä. Myös Helmi nousee kahdelle jalalle seinää vasten, tosin täysin ymmärtämättä miksi, mutta kun muutkin kissat tekevät niin...

Häkki on edelleenkin täynnä kamaa. Mamma yrittää välillä leikittää pallolla ja muilla leluilla. Hetken se homma onnistuukin, mutta kun Helmi saa tarpeekseen, se vie lelun omaan häkkiinsä ja alkaa jäystää nahkaluuta.

Nukkuminenkin on alkanut sujua! ... mamman ja papan vieressä. Niinhän siinä kävi. Siellä tyttö vetelee unia pitkälle aamuun. Ja hyvä niin... saavat muutkin nukkua.

Sisäsiisteys ottaa takapakkia näiden säiden takia. Ulkona on niin kylmää, tuulista ja pimeää, että siellä ei pieni russeli kauaa viihdy... Ellei sitten satu naapurin Topi yhtäaikaa pihalle. Topi on nuori beagle-poika ja vaikuttaa siltä, että näistä kehkeytyy hyvät ystävät kunhan Helmi vähän vielä kasvaa.
Hiukan pidempiä lenkkejä on yritetty tehdä. Homma sujuu sitten kun ensin kantaa neidin pois omasta pihasta. Itse se ei suostu pihasta poistumaan.

Roni kävi katsomassa. Roni on Oskun ja Sannan sakemanni-hoffi. Suuri ja karvainen nallekarhu. Helmi ihastui ikihyviksi valtavaan poikaan, mutta Roni yllättäen ei ollutkaan hirvittävän kiinnostunut eikä myöskään ihastunut. Se ehkä totesi valta-asemansa heikentyneen tässä huushollissa, missä se aiemmin oli kiistaton pomo aina käydessään. Ehkä ne sitten toisiinsa tottuvat, kun Helmi kasvaa ja toivottavasti näkevät hiukan useammin.

Myös Tapsa ja Rane, Hildan kissat, kävivät kylässä. Tapsa, joka laittaa Roniakin turpaan aina mennen tullen, ei yllättäen ollutkaan Helmille yhtään vihamielinen. Päinvastoin, valtavan kiinnostunut. Kävi haistelemassa ja tutkimassa. Rane taas arempana hiukan pelkäsi ja oli helpommin kynnet pystyssä. No ehkäpä sekin homma tasoittuu ajan myötä.

Myös yksinoloa on harjoiteltu. Ja hyvin sujuu. Päivällä ollut parikin tuntia välillä yksin, tai siis kolmisin kissojen kanssa, ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei kuulu ääniä, haukkumista eikä itkua. Hyvältä vaikuttaa.

Kynsistä puheenollen. Mamma onnistui jo heti leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi ja verenvuoto oli voimakasta. Harmillista. Helmi ei muutenkaan ole hirmuisen innostunut siitä kynsien leikkaushommasta. Huutaa edelleenkin kuin henkeä vietäisiin, vaikka ei ole vielä kynteen koskettukaan. Täytyy vaan olla jämpti ja tehdä homma loppuun kaikesta huolimatta.

Ensi viikolle on varattu rokotukset. Jänskättää miten lääkärissä menee! Siitä sitten ensi viikolla lisää.