Syysjuttua

Niinhän siinä kävi, että kesällä jäi kirjoittelut. Tuli aikalailla liikuskeltua etelässä ja pohjoisessa kesän aikana. Ei ehtinyt bloggailemaan, kaikkea muuta mielessä.
Helmi ei liikkunut tällä kertaa likikään niin paljon kuin me, vaan oli kotona Hildan ja poikien kanssa. Toivotteli meidät aina yhtä iloisesti tervetulleiksi, kun kotiin reissuilta palailtiin.
Ollaan me silti ehditty olla kotonakin, ja Helmi on saanut paaaljon uusia kavereita lähiympäristöstä. Topi on edelleen numero yksi, mutta naapurirapun pieni chihusta on myöskin tullut mukava kamu. Sillä on huulihalkio, etujaloissa kuusi varvasta ja toinen silmä puuttuu, mutta ei haittaa menoa. Ego on huomattavasti suurempi kuin Helmillä :)

Olen huomannut, että Hemuli (yksi niistä sadoista hellittelynimistä) on aika arka. Se pelkää ennenkaikkea kovia ääniä, vaikka ollaan yritetty sitä viedä kaikenlaisten metelien äärelle. Kerran pudotin metallisen ruokalaatikon kannen, ja sehän piti valtaisan metelin osuessaan kivilattiaan. Se pelästyi sitä niin paljon, että poistuu keittiöstä aina kun avaan ruoka-astian. Mutta palaa heti, kun kansi on jälleen kiinni. Olen yrittänyt esitellä kantta kädestä pitäen, ja tuleehan se sitä tutkimaan, mutta heti kun nousen, se poistuu paikalta. Ruoka kyllä maistuu!

Toinen pelottava asia on isot koirat. Yritin sitkeästi viedä sitä koirapuistoon vaikka siellä oli isoja koiria, mutta lopulta luovutin, koska se kulki vain minun jalkojeni takana ja kun istuin, se parkkeerasi itsensä jalkojen väliin tai syliin. Juoksemaan sitä en saanut, jos paikalla oli isoja koiria. Niinpä arvelin, että en kiusaa sitä. Nyt en ole muutamaan viikkoon käynyt siellä ollenkaan. Ollaan vaan lenkkeilty. Harmittaa, kun kaupungissa ei oikein voi koiraa pitää irti missään. Lähimetsässä välillä lasken irti, mutta siellä on niin paljon muitakin koiran ulkoiluttajia, että en usein uskalla. Ettei tule sanomista. Olen harkinnut aloitteen tekemistä, että saataisiin pienille koirille oma tarha. Tunnen nimittäin paljon muitakin pienten koirien omistajia, joita harmittaa sama juttu. Isot koirat valtaavat tarhat ja pienten koirien omistajat eivät uskalla omiaan sinne viedä. Eihän se tietenkään ole isojen koirien omistajien vika. Itselläni on aiemmin ollut isoja koiria, eikä tällainen ole tullut mieleenkään.

Helmillä oli synttärit. Yksi vuotta!! Iso tyttö. Laitettiin lehteen ilmoitus, että "En juhli merkkipäivääni. Helmi". No ei sentään. Ei kyllä tosin juhlittu, yhdestä ja ainoasta syystä: Helmi on koira! Ei sitä kiinnosta sellaiset pikkuasiat kuin syntymäpäivät. Ihmisten hömpötyksiä!

Tänään käytiin puolentoista tunnin lenkillä. Ilma oli uskomaton. Ei tietäisi, että on syksy, ellei keltaiset lehdet jo tippuisi puista.

Mamma on laiska. Sen tietää siitä, että Helmin turkki kasvaa... kasvaa.. ja kasvaa. Voi Nora kuinka me sinua kaivataan! Täytynee yrittää päästä Noran käsittelyyn, niin saadaan se nätti tyttö sieltä taas esille.
Näyttelyhommatkin pitäisi varmaan aloittaa. Kesä meni niinkuin meni, eikä ehtinyt minnekään. Jospa aloittelisi noilla match-show -meiningeillä. Katsellaan!

Tässähän nämä tärkeimmät tällä kertaa. Yritän taas muistaa aika ajoin palailla tänne, kun jotakin uutta tapahtuu.

Kesä-Helmi

Voi hurja, onpahan vierähtänyt pitkään viime kerrasta täällä. On tainnut olla kiireistä aikaa... tai sitten laiskottelua. En tiedä. Nyt täytyy yleisön pyynnöstä jo ryhdistäytyä ja kertoilla Helmin kuulumisia.

Helmille kuuluu hyvää! Se on reipas nuori nainen. Siis nainen, ekat juoksutkin jo takana. Vapun tienoilla alkoi juoksu. Edellisenä päivänä käytiin ostamassa juoksuhousut aivan kuin aavistellen, että huomenna niitä tarvitaan. Helmi tottui housuihin ja juoksusiteisiin tosi hyvin. Ei yrittänyt repiä niitä pois, eivätkä ne tuntuneet sitä vaivaavan millään tasolla. Siitäkin selvittiin vallan mainiosti.

Muutenkin kaikki on hyvin. Mitään erityistä ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, siksi varmaan tämä kirjoittelukin on jäänyt niin vähälle. Helmi oppii asioita nopeasti ja on mukava kaveri.

Hassu piirre, joka on ollut pienestä saakka, on vain vahvistunut. Väsyessään Helmi käy lepäilemään ja ottaa suuhunsa jonkun kankaan, joko viltin kulman tai täkin kulman tms... Pitää sitä kangasta suussaan ja päästelee vinkuvia ääniä :) Välillä sitten on sattunut täkki tai vierassängyn petari kohdalle ja siihenpä onkin askarreltu reikä ja alettu purkaa täytettä pihalle. Siis omituisia fyllinkimyttyjä löytyy ympäri huushollia ja lopulta löytyy se puoliksi tyhjennetty täkkikin. Se ei ole ehkä oikein mukavaa!!

Lenkkeilty on lähimetsässä ja lammen rantaa kävelty, mutta uimaan ei ole vielä uskaltauduttu. Ehkä olisi helpointa opettaa Helmi uimaan silloin, kun pääsee itsekin veteen. Meikäläisellä kun pitää olla veden lämpötila vähintään 25 astetta, ennenkuin sinne voi mennä. Katsellaan sitten kesälomalla heinäkuun lopulla.

Helmi on koko kerrostalon asukkien suosikki. Eräskin mummo tuli saunareissullaan vartavasten Helmia moikkaamaan ulko-ovelle :) Talossa asuu vammainen nuori poika, joka on hyvin ihastunut Helmiin. Poika on hyvin hymyileväinen, mutta ei osaa puhua. Hän ei anna Helmin nuolla eikä edes haistella kättään. Hän laittaa molemmat kätensä Helmin selän päälle ja Helmi rauhoittuu paikalleen. Heillä on selvästikin jokin yhteys, joka me muut emme ymmärrä.

Minä ajattelin ilmoittaa Helmin Kuopion kv-näyttelyyn. Mutta en luota trimmauskykyihini ja arvelin muutenkin, että odotellaan vielä. Aloitellaan ehkä Match-showlla ja sen jälkeen vasta mennään oikeaan näyttelyyn. Turistina käytiin kyllä ihmettelemässä russeli-kehän kulmilla. Päivä oli mielettömän kuuma ja Sorsasalon raviradalla ei ole paljoakaan varjopaikkoja, joten hurjan pitään emme jaksaneet olla. Hiukan kyllä harmitti tuo lyhyeksi jäänyt visiitti, koska liput kuitenkin maksoivat 10 euroa/naama. Ihan törkeää rahastusta. Huhhuh.
Näyttelyreissun jälkeen illalla Helmi oli tosi väsynyt, käytiinhän me vielä mennessä pesemässä autokin, eikä Helmi ole aiemmin ollut autonpesukoneessa. Se oli hurjan pelottava kokemus.

Nyt neiti onkin Kouvolassa papan kanssa. Oli juossut kovasti ystävänsä Ronin kanssa. Näin on mammallakin aikaa kirjoitella blogia.

Ehkäpä tästä lähtee taas pää auki ja kenties näin kesällä löytyy enemmän aiheitakin, kun liikuskellaan enempi.

Aurinkoisia päiviä!

Helmi helmikuussa

Hahhaa, olipas se hauska. Hmmm. No joo...
Niin se taittuu helmikuukin jo loppupuolikkaalle. Kevät tulee kohinalla. Aika mukava ajatus. Pääsee Helmin kanssa juoksemaan metsään ja uimaan... No vielä pitää vähän aikaa odotella.
Kyllä meillä lenkit pitenee. Hyvin tyttö jaksaa jo aika pitkiä lenkkejä heittää. Ostettiin vähän järeämpi talutin, nahkainen. Sillä on vähän enemmän pituuttakin, niin pääsee pientareen puolelle haistelemaan, eikä mamman tarvitse rämpiä sinne mukaan :) Paljon tulee uusia koirakavereita koko ajan. Toistaiseksi melkein jokaiselle pitää antautua ja heittäytyä selälleen.

Korkeutta on sellainen 22-23 cm ja ikää jo 5 ja puoli kuukautta. Jääköhän tästä minirusseli? Paino ei ole tiedossa, kun meidän vaaka ei toimi. Mamma ei ole jostain syystä pitänyt kiirettä uuden vaa'an hankinnassa....

Autoilu on Helmin mielestä tosi hauskaa. Papan kanssa käyvät viikolla paljonkin ajelemassa. Pappa kun vetää farkut jalkaan ja on selvästi lähdössä autoilemaan, alkaa helmi innoissaan äännellä (!) Siis vinkuu, haukkuu jne... Eli tahtoo mukaan. Lauantaina poikettin porukalla kaupoilla, ja siellä se odotteli kiltisti autossa.

Pappa oli onnistunut houkuttelemaan Hemulin kulkemaan rappuja alaspäin. Minun kanssa se ei lähde. Pakenee vaan kauemmas. Täytynee jatkaa houkuttelua :)

Sisäsiisteys on jo melkein 100%... Ihan muutamia vahinkoja silloin tällöin sattuu, mutta tosi harvoin. Aamulla nukuttaa kuuteen, joskus jopa seitsemään. Ihan hyvä. Illalla väsähtää yhdeksän tai kymmenen tienoilla. Nukahtamista edeltää hirvittävä kähjääminen. Se on ihan kuin pienet lapsetkin. Ottaa mielettömän loppukirin ennen nukahtamista.

Sohvalle Helmi jo hyppää, mutta sänky on vielä liian korkealla. Paitsi silloin, jos tarttee imuria paeta, sitä perinteistä, silloin pääsee sängyn päällekin. Robottivehje ei kiinnosta enää olleenkaan.

Käytiin viikko sitten Kouvolassa viikonloppuna, kun VR teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Siis Kuopio-Kouvola-Kuopio 16 euroa/henkilö! Ei paha. Hilda tuli kissavahdiksi, mutta sillä ehdolla, että myös Helmi jää kotiin. Niinpä se sitten vietti viikonlopun täällä Hildan, Jonnan ja neljän kissan kanssa. Ja hyvin oli mennyt. Kerran kun soitin Hildalle, hän pyysi puhumaan Helmille jotakin ja laittoi luurin se korvaan. Se oli alkanut nuolla lupsuttamaan puhelinta ja sitten hurjana juoksemaan ympäri huushollia, kun kuuli mamman äänen :)

Kyllä se on suurenmoinen ilopilleri. Ei käy aika pitkäksi. Eikä hetkeäkään ole tarvinut katua koiran hankkimista. On se niin mainio heppu.

Pyrypäivän jälkeen

No hups. Onpas vierähtänyt melkein kuukausi siitä kun viimeksi kirjoitin. En tiedä minne tämä aika menee.

Viime yönä on pyryttänyt kunnolla. Aamulla oltiin upota lumeen kun lähdettiin pissille viiden tienoilla.

Helmi on jo melkein viisikuinen nuori nainen ja alkaa selvästi tulla teiniuhmaan. Pihalla yrittää näykkiä kengännauhoja ja housunlahkeita ja räksyttää. Sisällä pyrkii komentamaan leikkiin tai nostamaan sohvalle! Samoin näykkii jalkoja ja käsiä kun haluaa leikkiä. Kaikenlaisia pahoja tapoja ilmenee. Täytyy vaan olla tiukkana ettei pääse tavaksi tulemaan. Sohvalle se kyllä pääsee jo houkuttelemalla jonkun lelun kanssa, mutta ei se pöhkö älyä, että sinne voi hypätä ilman mitään houkutteluakin. Sitten se vaan istuu ja huutaa lattialla henkilökuntaa nostamaan sohvalle. Hmm.... Russelin piti olla älykäs koira :)

Autoilu on Helmin mielestä superhauskaa. Lähtee mielellään kyytiin ja odottelee nätisti autossa esim. kaupassa käynnin ajan. Ollaan tämä viikko oltu Helmin kanssa kotona kun Olli on kuntoutuksessa. Käytiin maanantaiaamuna viemässä hänet Siilinjärvelle. Sitten vanha Toyota sanoikin yhteistyösuhteen irti, eikä ole sen koommin käyntiin lähtenyt. Tänä aamuna Helmi veti hurjaa vauhtia autolle ja halusi sinne sisään. Tiedä häntä, ikävöikö Ollia vai tekikö vaan  mieli ajelulle, mutta sille riitti, kun käytiin istumassa autossa ja yritettiin käynnistää. Ei käynnistynyt. Sitten se tuli kiltisti ulos ja oli tyytyväinen kun käytiin edes hetki istumassa autossa.

Sisäsiisteys on noin 80 %. Vielä se ei aina ymmärrä pyytää ulos, vaan kakka tulee käytävälle papan musiikkihuoneen oven taakse. Mutta jatkuvasti paremmin ja paremmin. Käydään noin kolmen tunnin välein ulkona, mutta siitä huolimatta vahinko joskus pääsee. Yöt menee jo paremmin. Helmi saattaa nukkua jopa puoli kahdeksaan, kun illalla 11 maissa on käyty ulkona. Se on aika hyvin. Tänä aamuna tosin herätti viideltä ja pissahätä oli niin hurja, että luraus pääsi jo hissin oven eteen vaikkei sitä tarvinnut odottaa kuin parin kerroksen päästä. Rappuja alaspäin ei tyttö suostu vieläkään kulkemaan. Ylöspäin tullaan vauhdikkaasti ja sujuvasti.

Kynsien leikkuu on nykyisin helppoa ja nopeaa. Otin käyttöön silityslaudan, kun en omista trimmauspöytää enkä ole sellaista raaskinut ostaa. Silityslauta toimii oikein hyvin. Se on sen verran korkeakin, että näen paremmin leikatakin. Tosin herkkuja on pitänyt käyttää aika tavalla, mutta silityslauta on sen verran hutera ja korkea, että Helmi ei uskalla siinä kovasti rimpuloida vaan antaa leikata kynnet kerralla. Äskettäin vasta ostin tassukarvojen leikkaussakset, mutta niitä en ole vielä kokeillut. Täytyy tänään varmaan ryhtyä siihen hommaan. Joskus tarttuu lumi pahasti tassukarvoihin. Siinäkin lienee oma opettelunsa.

Turkki on tullut selvästi karkeammaksi ja jää nähtäväksi minkä mittaiseksi kasvaa. Naamassa kasvaa hauskasti kirsunpäältä ylöspäin. Näyttää aika sievältä. Hampaat vaihtuvat hurjaa vauhtia. Välillä näytti höpsöltä harvahampaalta, mutta kyllä sieltä uusia hampeja tulee.

Helmi ja Eino ovat hyviä ystäviä. Juoksevat ja painivat mielellään. Viime aikoina Helmi on vaan päättänyt alistaa Eikan. Menee päälle ja mukamas astuu. Kuvittelee kissan alistavansa. Saahan sitä toivoa!


Mitäpäs vielä? Paljon on tullut uusia kavereita. Jokaiselle vastaantulijalle tyttö heiluttaa häntäänsä ja menisi tutustumaan. On niin tottunut, että kaikki ihastelevat pentua. Meidän talon mummot on jo hurmattu ja aika moni muukin. Lapsia Helmi pelkää, vaikka ei minun tietääkseni ole mitään syytä. Onkohan lasten toppavaatteet äänekkäitä, vai ovatkohan lapset itse liian äänekkäitä :) Ulkona ei suostu menemään lapsen silitettäväksi vaikka olisivat hiljaa ja rauhallisesti. En tiedä syytä.

Tasaväkinen painilelu.

Uniasento

Eino ja Lahja.

Neljä kuukautta

Tänään on loppiainen ja Helmi täyttää neljä kuukautta.
Siitä on tullut selvästi teinityttö. Se ei enää siivoa, vaan jättää kaikki lelunsa lojumaan pitkin lattioita.
Joulupukki toi meille robotti-imurin ja se uhkasi Helmin palloa. Pelkoaan uhmaten se haki pallonsa pois imurin väylältä :) Sen vei häkkiin turvaan. Muuten se ei enää välitä missä ne lojuu.

Reipas nuori nainen on oppinut myös kulkemaan käytävän portaat ylös. Ja vauhdilla tullaan. Välillä  ensimmäisellä tasanteella pitäisi lahjoa ja kiitellä makupaloilla, mutta sitten tulee toisetkin portaat ylös, kun makupaloja ei vaan löydy. Alaspäin kulku ei suju vielä edes makupaloilla.

Lenkkeily on alkanut maistua. Tosi mukavaa on haistella hajuja ja tapailla muita koiria. Pari päivää sitten tavattiin kaima. 9 kk vanha labbis-Helmi. Se olikin vähän vauhdikkaampi tapaus ja sitä piti hiukan pelätäkin.
Tänään tavattiin Pikkuinen. Se on 5 kk vanha russeli-mäyräkoira. Musta ja niin mukavan näköinen. Sen kanssa leikittiinkin sitten melkein tasaväkisesti melko tovi, kunnes Helmi ilmeisesti tunsi jäävänsä alakynteen ja ryhtyi murisemaan ja pakenemaan. Sitten pantiin peli poikki. Toivottavasti tavataan Pikkuisen kanssa vielä monta kertaa.

Joulunaika

Hiukan venähti tämä kirjoittaminen. Töissä hirmu kiirettä joulun alla, ei jaksanut ottautua.
Nyt on kuitenkin joulut vietetty ja voidaan valmistautua härkäviikkoihin.
Hirmu kylmää on ollut. Käydään Helmin kanssa ulkona pissalla ja sitten kiireesti sisään kakalle. Ei voi pentua pitää kauaa ulkona ettei palellu.
Vip-Storella oli Hurtan mustat fleecet kympillä. Työkaveri on jälleenmyyjä ja teki tilauksen joulun alla. Tilasin sumikalla jonkun puvun ihan selän pituuden perusteella. Puku tuli tosi pian ja selän pituus olikin ihan yes, mutta nilkoissa resorit niin tiukat, ettei ollut mitään toivoa saada jalkaa siitä läpi. Huomattiinkin sitten, että puku oli tarkoitettu yorkshiren terrierille, eli todella tikkujalalle. Tilasin sitten uuden, ihan aikuiselle russelille tarkoitetun. Se on vielä hiukan iso, mutta resorit on siinäkin aika tiukat. Outoa!

Joulun alusviikolla käytiin mamman työpaikalla hurmaamassa työkaverit. 15 naista ja pari miestä hääräsi pienen koiran ympärillä... Ja tämä oli elementissään. Takapuoli alhaalla pyöritti häntäänsä jokaiselle vuorollaan.

Jouluna lähdettiin Kouvolaan. Pakattiin autoon neljä kissan koppaa ja kolme ihmistä sekä Helmi. Kissat matkustivat kerrostalo-olosuhteissa takapenkillä Hildan kanssa ja Helmi papan sylissä etupenkillä kun mamma ajoi. Perillä oli vielä yksi koira ja kissa. Kaikki tulivat hyvin juttuun keskenään, ei minkäänlaisia yhteenottoja. Helmi on oivallinen matkakoira. Ei sillä ollut mitään hätää, nukkui matkat mennen tullen.
Perillä yövyttiin Oskun ja Sannan uudessa kodissa. Viivyimme sunnuntaista torstaihin ja vain yksi pieni kakka löytyi sisältä, muuten tuli kaikki ulos. Loistava suoritus. Mummo oli myös jouluvieraana ja hänen kainalossaan olikin mukava nukkua.
Käväistiin ohimennen katsomassa Karkki-emoa. Karkki tuli ystävällisesti häntää heiluttaen moikkaamaan, mutta Kaneli-täti vaan kiersi kaukaa ja juoksi haukahdellen sisään. Käytiin moikkaamassa myös mamman vanhempia palvelutalossa. Molemmat ovat eläinrakkaita ja ilahtuivat kovasti Helmin vierailusta.
Kotimatkakin sujui yhtä rauhallisesti ja hyvin. Seuraavana päivänä nukutti hiukan tavallista enemmän.

Viikonloppuna kävivät Piia ja Aino moikkaamassa. Sepä oli mukavaa se. Aino kuvasi Aadalle, siskolleen, joka ei lähtenyt mukaan, todistusaineistoa ja kävi Hipun kanssa ulkoiluttamassa Helmiä. Mamma kävi sitten heittämässä heidät Sorsasaloon, jossa pari valmennushevosta osallistui V-75 raveihin.

Sitten tuli se uudenvuodenaatto! Voi ei! Pientä pauketta kuului joka puolelta kuudesta alkaen ja 8 aikaan oli pakko käväistä pissalla. Pelkät paukkeet tuskin olisivat saaneet tyttöä tolaltaan, mutta ne typerät viheltävät jutut ärsyttivät ja peloittivat tosi paljon. Sen jälkeen sisälläkin alkoi olla paniikki. Vaikka yritimme kuinka käyttäytyä normaalisti ja itse olla välittämättä äänistä, ei auttanut. Helmi pakeni pöydän alle lehtipinon taakse läähättämään ja tärisemään.

Pari päivää on ollut vähän lauhempaa ja on voitu käydä pikku lenkillä. Pikkuhiljaa alkaa kiinnostaa ympäröivä maailma enemmän ja enemmän. Löytyy mielenkiintoisia hajuja ja joskus tapaa uusia kavereita.
Pian ollaan jo varmaan kypsiä lähteä katsomaan mitä koirapuistossa tapahtuu.