Kolme kuukautta

Helmi täytti itsenäisyyspäivänä kolme kuukautta. Onnea!
Heti juhlintaa seuraavana aamuna piti lähteä piikille. Lähdettiin porukalla. Kahlattiin lumihangessa bussipysäkille. Siellä oli jo pakko päästä syliin. Oli aika pelottava paikka. En pystynyt selvittämään tärisikö Helmi vilusta ja kauhusta. Mutta tärisi! Ihan vallattomasti. Odoteltiin ehkä kymmenen minuuttia ja se oli pitkä aika. Välillä yritettiin maahan, mutta ei siellä ollut mukavaa. Kylmä ja vilu. Takaisin syliin.
Sitten onnikka saapui ja matka menikin ihan hienosti. Olihan se vähän jännittävää ja piti välillä täristä ihmetyksestä, mutta kaiken kaikkiaan matka meni mainiosti.

Saavuttiin Puijonlaakson Eläinlääkärikeskukseen  parikymmentä minuuttia etuajassa. Ensi hypättiin vaa´alle, joka näytti kokonaiset 2,6 kg. Wau! Hoitaja kyseli kaikki välttämättömät tiedot ja sitten odoteltiin.
Paikalle saapui eräs rouva, jolla oli kantokassissa kissa. 4 kk vanha kissatyttö, joka ei ollut koskaan nähnyt koiraa. Sillä aikaa, kun rouva antoi tietoja hoitajalle, yritti Helmi tutustua tähän uuteen kissatoveriin. Tämä ei halunnut toveriksi, vaan hyppäsi päin koppansa seinämää oikein äänekkäästi sähähtäen. Helmiltä lopahti mielenkiinto siihen. Ei mennyt enää lähellekään. Hirveä peto!!

Kissa pääsi ensin piikille ja sitten oli Helmin vuoro. Se otti lääkärinkin vastaan kuin vanhan ystävän ja heistä tuli heti kaverit. Lääkäri-täti tutki ja totesi kaiken näyttävän oikein hyvältä. Sitten piikki niskaan. Sitäkään ei Helmi kommentoinut mitenkään, ei varmaan huomannutkaan. Vielä tyhjennettiin vähän anaalirauhasia ja sitten olikin homma hanskassa. 55 euroa, kiitos. Saatiin siihen hintaan vielä lahjaksi Hill's pentupaketti, mikä sisälsi pussillisen kuivaruokaa ja purkillisen märkäruokaa sekä pari ohjelehtistä. Ei hullumpi pakkaus!

Pappa lähti Helmin kanssa kävellen kotiin päin ja mamma seuraavalla bussilla töihin. Olivat kävelleet tuon ehkä kolme kilometrin matkan välillä kuudella jalalla ja välillä vain kahdella. Helmi lämmitteli ja lepuutteli jalkojaan papan takin sisällä pari kertaa matkan aikana. Kotiin tultua oli painunut soffan nurkkaan ja vetänyt sikeitä neljä tuntia!! Olipa aika rankka päivä!

Nyt kun pakkanen on hiukan laskenut, on alettu opetella lenkkeilyä. Helmi ei haluaisi millään lähteä omasta pihasta minnekään, mutta mamma on vaan vienyt väkisin ja on jo kierretty vähän pidempiä lenkkejä. Mitään hirmu hauskaa se ei Helmin mielestä ole, mutta opetellaan pikku hiljaa. Heti kun se huomaa, että ollaan kotinurkilla, lähtee vauhti kiihtymään ja kun kotiovi löytyy, ei ole enää mitään rajaa, silloin mennään pää kolmantena jalkana. Ei ole sattunut yhtään koirakaveria kohdalle, silloin se varmaan muuttuisi heti hauskemmaksi. Pian lähdetään taas käymään, kunhan tuo neitonen heräilee tuolta sohvan nurkasta.

Pallon kanssa leikitään päivittäin ja opetellaan sen tuomista mammalle. Homma sujuu hyvin makupalan kanssa, mutta kun makupalaa ei ole, menee pallokin suoraan omaan häkkiin ja leikki loppuu siihen :)

Sisälle ei ole tullut montaakaan pissiä eikä kakkaa enää. Silloin tällöin toki tapahtuu vahinko, mutta ihan uskomattoman hyvin on mennyt. Meillä on jo osa matoistakin palautettu lattialle.

Yöt nukutaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta levollisesti ja pitkään mamman ja papan vieressä. Mahdollisimman lähellä mammaa, joka herää välillä siihen, että on putoamaisillaan lattialle. Silloin on neittoa siirrettävä hiukan etäämmäs, kunnes se on taas valunut aivan kylkeen kiinni. Vaikka mammalla on välillä selkäjäykkyyttä aamulla, kun joutuu oudoissa asennoissa nukkumaan, ei silti tule mieleenkään siirtää Helmiä muualle nukkumaan. Kyllä me takuulla mahdutaan samaan petiin!

Viikko viisi

Helmi on ollut meillä jo viisi viikkoa! Se on tuplannut kokonsa ja ottanut kodin haltuun. Pitkiä aikoja jo valveilla, ruoka maistuu ja vauhti on hirmuinen. Varsinainen ilopilleri.

Kissat ovat tulleet ystäviksi. Ainakin Eino, jolla on ihan uskomaton pinna. Helmi juoksee sen perässä, hyppii sen poskille, näykkii sitä naamasta ja kaulasta ja mistä ikinä saa kiinni, ja kissa antaa sen touhuta. Sitten kun se saa tarpeekseen, se läppää hanskan päälle ja sitten Helmi on kunnolla, Välillä ne myös painivat kuin kaksi kissaa tai kaksi koiraa... Helmi juoksee Einon perässä ja luulee ilmeisesti olevansa kissa. Seinällä on kissan raapimataso, jota Lahja ja Eino käyvät kynsimässä. Myös Helmi nousee kahdelle jalalle seinää vasten, tosin täysin ymmärtämättä miksi, mutta kun muutkin kissat tekevät niin...

Häkki on edelleenkin täynnä kamaa. Mamma yrittää välillä leikittää pallolla ja muilla leluilla. Hetken se homma onnistuukin, mutta kun Helmi saa tarpeekseen, se vie lelun omaan häkkiinsä ja alkaa jäystää nahkaluuta.

Nukkuminenkin on alkanut sujua! ... mamman ja papan vieressä. Niinhän siinä kävi. Siellä tyttö vetelee unia pitkälle aamuun. Ja hyvä niin... saavat muutkin nukkua.

Sisäsiisteys ottaa takapakkia näiden säiden takia. Ulkona on niin kylmää, tuulista ja pimeää, että siellä ei pieni russeli kauaa viihdy... Ellei sitten satu naapurin Topi yhtäaikaa pihalle. Topi on nuori beagle-poika ja vaikuttaa siltä, että näistä kehkeytyy hyvät ystävät kunhan Helmi vähän vielä kasvaa.
Hiukan pidempiä lenkkejä on yritetty tehdä. Homma sujuu sitten kun ensin kantaa neidin pois omasta pihasta. Itse se ei suostu pihasta poistumaan.

Roni kävi katsomassa. Roni on Oskun ja Sannan sakemanni-hoffi. Suuri ja karvainen nallekarhu. Helmi ihastui ikihyviksi valtavaan poikaan, mutta Roni yllättäen ei ollutkaan hirvittävän kiinnostunut eikä myöskään ihastunut. Se ehkä totesi valta-asemansa heikentyneen tässä huushollissa, missä se aiemmin oli kiistaton pomo aina käydessään. Ehkä ne sitten toisiinsa tottuvat, kun Helmi kasvaa ja toivottavasti näkevät hiukan useammin.

Myös Tapsa ja Rane, Hildan kissat, kävivät kylässä. Tapsa, joka laittaa Roniakin turpaan aina mennen tullen, ei yllättäen ollutkaan Helmille yhtään vihamielinen. Päinvastoin, valtavan kiinnostunut. Kävi haistelemassa ja tutkimassa. Rane taas arempana hiukan pelkäsi ja oli helpommin kynnet pystyssä. No ehkäpä sekin homma tasoittuu ajan myötä.

Myös yksinoloa on harjoiteltu. Ja hyvin sujuu. Päivällä ollut parikin tuntia välillä yksin, tai siis kolmisin kissojen kanssa, ilman minkäänlaisia ongelmia. Ei kuulu ääniä, haukkumista eikä itkua. Hyvältä vaikuttaa.

Kynsistä puheenollen. Mamma onnistui jo heti leikkaamaan yhden kynnen liian lyhyeksi ja verenvuoto oli voimakasta. Harmillista. Helmi ei muutenkaan ole hirmuisen innostunut siitä kynsien leikkaushommasta. Huutaa edelleenkin kuin henkeä vietäisiin, vaikka ei ole vielä kynteen koskettukaan. Täytyy vaan olla jämpti ja tehdä homma loppuun kaikesta huolimatta.

Ensi viikolle on varattu rokotukset. Jänskättää miten lääkärissä menee! Siitä sitten ensi viikolla lisää.

Viikko kolme

Mamma oli koko viikon reissussa. Kuntoutumassa Mikkelissä. Maanantaista perjantaihin. Kotiin tultua Helmi otti vastaan yhtä ihanasti kuin viiden minuutin roskapussikeikalta. Pappa oli pärjäillyt vallan hyvin ja Hilda oli ollut välillä apuna.

Mamman mielestä Helmi on kasvanut. Ja onhan se. Puoli senttiä piti jo jatkaa kaulapantaa.
Sitten se on reipastunut. Hissi ei enää pelota ollenkaan. Neiti oikein istuu ja odottaa hissin tuloa alas ja singahtaa sinne sisään kun ovi aukeaa. Istuu sitten lattialla ja tuijottaa silmiin. Odottaa sitä kiitospalaa. Jonka tietysti myös saa.

Iltaisin ja aamuisin, pimeällä, ei ulkoilu maistu! Itkettää ja harmittaa. Pikapissillä vaan. Viikonloppuna, valoisan aikaan, käytiin jo vähän pidemmällä "lenkillä". Siis kierrettiin naapurin talo ja oma talo. Ja pari kertaa päivässä.
Sunnuntai taisi mennä ihan ilman kakkaa sisällä. Ei edes montaa pissiä.
Minä taidan kuulostaa ihan vauvan äidiltä? Ulosteen väriä en kuitenkaan aio ryhtyä tarkemmin selvittelemään.

Ihan oikeesti tuon ikäinen kakara muuttuu  viidessä päivässä. Se on reippaampi, valvoo pidempään. Ei kuitenkaan vielä nuku aamulla pitkään, vaan viideltä alkaa itku. Oli päässyt kerran kiipeämään sänkyyn viime viikolla. Kuulemma sitä Hifi-lehtipinoa pitkin, joka on isännän puolella sängyn vieressä. Noinkohan? Epäilen, että pappa ihan vahingossa nosti sänkyyn ikävissään. Eihän se tunnusta. Nyt Helmi itkee joka aamu ja kiertää sänkyä. Etsii selvästikin Hifi-lehtipinoa. Mamma on tiukka, eikä nosta sänkyyn.

Häkki toimii hienosti. Se on olkkarissa ja siellä tyttö käy välillä nukkumassa päikkärit.
Jostain kumman syystä se roudaa kaikki lelunsa ja puruluunsa sinne häkkiin. Samoin mamman villasukat ja Noran antaman rätin synnyinkodista. Sen verran on vielä pieni, että itsekin sopii sekaan. Lieneekö omistushaluinen ja pelkää, että kissat varastavat sen lelut vai mikä lie ideana. Vaikka ei se haittaa, pysyypähän olkkarin lattia siistompana.

Kynsien leikkuuta on yritetty harjoitella ahkerasti. Eikä se ole yhtään kivaa! Kaveri rimpuilee ja ääntelee kuin ihmisvauva. Sitten mamma lopettaa kiusaamisen. Hiljaa hyvä tulee.

Hyvin meni viikko. Tulevalle viikolle mamma toivoisi hiukan pidempiä unia.

Kaksi viikkoa

Helmi on ollut meillä kaksi viikkoa! Se on kasvanut. Minä tein sille uuden villapaidan, joka oli valmistuessaan jo liian pieni. Kuvitelkaa, minä onnistuin tekemään liian pienen villapaidan tuolle rääpäleelle.

Vauvahan se vielä on. Heräilee öisin vaihtelevasti klo 2.00-6.00. Kahdelta en jaksa lähteä ulos, mutta viideltä on jo menty. Joskus on onnistuttu jättämään sinne tarpeetkin, joskus ei. Useimmiten pökäleet löytyvät sanomalehden päältä sisältä.

Ulkona on muuten jo välillä mukavaakin. Löytyy haisteltavaa ja keppejä. Siis ihmisten ja isompien koirien mielestä risunpätkiä. Helmin mielestä keppejä. Niitä voi kuljetella. Mielenkiintoisia hajujakin siellä on. Joskus tavataan toisia koiria. Helmi rakastaa kaikkia. Muita koiria sekä niitä pikkutyttöjä, jotka tykkää tulla silittämään. Myös kaikkia aikuisia, joiden ilme sulaa hymyksi noin pienen koiranpennun nähdessään.

Kerrostalossa, jossa asumme on kaksi rappua ja molempien vieressä on pyöräkellarin ovi, sekä vielä erillinen varastonovi. Näistä kaikista ovista Helmi löytää oikean oven. Ja on tosi ylpeä saavutuksestaan. Ryntää aina satasella sisään ja yrittää portaisiin. Mamma vie hissillä ylös. Ihan vaan siksi, että vielä hissi pelottaa. Totutellaan pikkuhiljaa.

Tyttö on oivaltanut miten tuotetaan ääntä. Huudetaan  henkilökuntaa paikalle! Apua!!! Vuh, vuh.... Eikö kukaan nosta sohvalle!? Vuh, vuh.... Kissat ryökäleetkin pakenevat yläilmoihin. Vuh, vuh. Nosta syliin, täällä on kylmä! Vuh, vuh... Housunlahkeesta kiinni ja veto... Mrrrmrrr. Varpaat liikkuvat, niihin on hyvä iskeä naskalit kiinni. Lähteepähän muistakin ääntä... Mrrrmrrr.... jne.... Tämä on todennäköisesti vasta alkua. Lienee asia, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.

Ostin Helmille häkin. Vielä se tosin nukkuu yöt siellä kissankopassa, eikä se ole yrittänytkään sitä syödä. Häkkiin mahtuu juuri se soffan vieressä ollut tyyny. Sinne on helppo mennä päikkäreille. Varmaan se kissan koppa jää pois kuvioista ja häkki tyynyineen on tulevaisuuden nukkumapaikka.

Kynsiäkin on leikelty ja se homma on sujunut hyvin. Ihanan helpot ovat valkeat kynnet. Kaikilla edellisillä koirilla on ollut mustat kynnet, joiden leikkaaminen on aika vaikeaa. Helmin kynsien leikkaamisessa ainakin vielä haastavinta on koko. Ovat niin pienet, että mamma melkein kaipailee suurennuslasia apuvälineeksi.

Minä lähden viikoksi Mikkeliin. Olen siellä maanantaista perjantaihin. Toivottavasti pappa ja Helmi pärjäävät hyvin kahdestaan. Hilda on luvannut tulla jeesaamaan. Kysymys varmaan kuuluukin, että miten mamma pärjää viikon. Mammalla on tapana iltaisin tv:n ääressä ottaa pieni tuhnuttaja syliin nukkumaan. Se nukahtaa tuohon rinnan päälle, pää kaulalla. Sitä varmaan tulee ikävä.

Ehkä otan mukaan lankaa ja puikot. Neulon ajankulukseni isomman villapaidan.
Nytpä muuten menen ja vedän viivan ovenkarmiin Helmin sään korkeudelle. Siitä on hyvä tarkkailla kasvuvauhtia.

Eka viikonloppu

Eka yhteinen viikonloppu alkaa olla takana. Enää ei nukuta aamulla niin pitkään kuin ennen. Aamupissalle on lähdettävä. Helmi pyörii kuin väkkärä  ja puree varpaita kun nousee ylös. Suhina ja kahina vaan kuuluu kun kaveri on niin innoissaan.

Vettä satoi lauantai-aamuna. Kastumiskuolemaa uhmaten otettiin parit roskikset mukaan ja käytiin tutustumassa roskakatokseen. Sitten käveltiin jalkakäytävää pitkin. Naapuritalosta lähti nainen autolla, ja ajoi kävelynopeudella ja lähes seisoi autossaan kun kurkotteli repsikan puolen ikkunasta nähdäkseen Helmin. Luulen kuulleeni hänen sanansa suljettujen ikkunoiden läpi: Voi taivas miten suloinen vauva!

Juu'u... Tiedetään!

Sitten mentiin R-kioskille ostamaan papalle röökiä. Me tytöthän ei polteta.  Mamma on ollut jo kuusi viikkoa tupakoimatta. Vaihtoi näet röökin Helmiin. Huonomminkin voisi valita.
No, joka tapauksessa käytiin ihan R-kioskissa tutustumassa. Sielläkin herätimme ansaittua huomiota. Helmi pääsi maistelemaan useita erilaisia käsiä. Kaikki tosin naisten, miehet katselevat vähän kauempaa eivätkä niin helposti halua työntää sormiaan naskalihampaiden rei'ittämäksi.

Sää oli lauanaina tosi surkea, joten pidemmät lenkit jäivät siihen. Muut ulkoilut olivat vain pikapissejä.

Sunnuntai-aamu olikin papan vuoro. Mamma nukkui pidempään. Helmi oli riekkunut koko aamun siihen asti kun mamma nukkui ja nukahti kun mamma heräsi. Muutenkin Helmi päätti ottaa sunnuntain kirjaimellisesti lepopäivänä. Pitkiä unia vedellen.

Kissan ruoka maistuisi paremmalta kuin oma... Niinhän se on, se vihreämpi ruoho jne. EI-sana on kuitenkin jo aika hyvin mennyt jakeluun. Kaveri kääntyy vauhdissa tulosuuntaan, kun sanoo EI. Mutta kun silmä välttää ja kissan ruoat ovat unohtuneet lattialle, niin.... Ja vielä kerta kiellon päälle, kun joku yllättää.

Kissojen jahtaaminen onkin hauskaa. Lahjan saa aina jahdattua jonnekin yläilmoihin. Siitä tulee voittaja-olo. Eikka ei välttämättä siirrykään syrjään, vaan ottaa tyynesti naamanpesun vastaan. Ja jos Helmi alkaa tulla liikaa iholle se nostaa vain tassun ilman kynsiä, ja painaa Helmin lattiaan. Helmi alistuu. Uskonpa, että näistä kahdesta tulee vielä ylimmät ystävät!

Päivä viisi

Takana on viisi päivää. Helmi on sopeutunut kuin ei olisi koskaan muualla asunutkaan. Ei ole itkenyt eikä surrut. Leikkinyt, syönyt ja nukkunut niinkuin vauvat konsanaan.

Kissoja se on oppinut jahtaamaan. Kun mamma tulee töistä on Lahja aina ovella vastassa. Niin myös tällä viikolla, mutta kun Helmi kuulee mamman äänen, se singahtaa paikalle ja jahtaa kissan pois! Uskokaa tai älkää! Ikää 8 viikkoa. Se jahtaa kissan pois, tulee takaisin ja saa tietenkin mamman jakamattoman huomion. Fiksu kakara!

Taluttimessa kulkeminen alkaa vähitellen sujua. Keskiviikko-aamuna oli satanut kaksi senttiä lunta. Eihän se tunnu paljolta, mutta jos jalat ovat kaksi senttiä pitkät alkaa lumessa liikkuminen olla pahuksen rankkaa. Mamma yritti tehdä latua, että Helmikin pääsi eteenpäin. Loppuviikolla levittivät sepeliä liukkauden vuoksi. Pienissä tassuissa teräväreunaiset sepelit ovat ikävän tuntuisia. Vaikka yritetään kulkea nurmikkoalueita, niin välillä pitää sepeliviidakkoonkin astua. Silloin tulee ikävä syliin, ja pelastaahan se mamma.

Tänään yritettiin mennä hissiin ihan omin jaloin. Yleensä kuljetaan portaita ja sylissä. Hissi oli kuitenkin vielä liian pelottava paikka. Mamman piti hiukan auttaa hissiin menossa, matkakin oli tärisyttävän jännittävä ja ulos tultiin suorastaan heittämällä kun ovi avattiin.

Helmillä on omia leikkikaluja. Palloja, vinkuleluja ja sellaisia kankaasta punottuja pureskelujuttuja. Paras onkin sellainen Ronille ostettu kangaspuruluu, joka on yhtä iso kuin Helmi itse. (Roni on sakemanni-hoffi, eli melkoisen suuri kaveri.) Se on juuri sopivankokoinen painikaveri. Ehkä se kuvittelee kangaslelun olevan toinen russeli, ja itsensä suureksi voittajarusselipainijaksi.

Oma peti on kullankallis silloin kun nukuttaa. Mutta kun ei nukuta se muuttuu herkulliseksi syötäväksi. Joka nurkasta pitää yrittää nyhtää paloja irti. Onneksi ei vielä hirveesti irtoa. Pakko on varmaan hommata häkki. Ihan oman mukavuuden ja Helmin turvallisuuden vuoksi.

Tänään Helmi haukkui ja juoksi nukkuessaan. Miten noin nuori pentu voi vielä uneksiakaan moisista asioista, kun on niin vähän kokemusta. Tai jospa sillä on loistava mielikuvitus.

28.10.2012 Kun minä kotoani läksin

Ensilumi oli satanut maahan Kymenlaaksossa. Talvirenkaiden vaihto oli yleisin harrastus sekä puheenaihe viikonloppuna lokakuun lopussa.
Aamusta asti olin ollut melkoisen täpinöissäni. Vauva haetaan meille tänään. Se vipeltäjä, jonka nimikin on jo tiedossa: Helmi. Kummipojan tytär on Aino Helmi Aliisa! Voikohan koiralle laittaa saman nimen kuin lapsella? Annettu on: Se on Helmi! Aino ihastui ikihyviksi kun saa olla pienen russelin kaima.

Vanha kissan koppa oli minun ajatuksissani loistava koiran peti. Se sopisi sinne varmaan aikuisenakin. Noora  tyrmäsi ajatukseni heti nähtyään kopan. Ei voi käyttää. Se syö sen! Ensin vetoketjut, sitten kaiken muun. Kannattaa hankkia toisenlainen sänky, tai koppa. Ehkä häkki, metallinen. OK! Tuossa on varmaan perää, mutta kissan koppa saa luvan toimia näin alkuun. Niinkuin toimiikin. Siellä se on nukkunutkin nämä kaksi yötä. Käväisee jossakin vaiheessa pissalla ja kakalla Hipun puolella sänkyä ja palailee sitten takaisin koppaansa, joka on minun puolellani. Fiksu kakara.

Lahja ja Eino eivät voi ymmärtää mikä tuo hamsterin näköinen pieni otus on. Se ei varmaankaan ole hiiri, eikä se voi olla koira eikä se ehdottoman varmasti ole ainakaan kissa.  Mikä se on? Jotakin sellaista se kuitenkin on, että ei sille voi murista eikä sen kimppuun voi hyökätä. Ei sille voi olla vihainen, mutta ei sille uskalla olla kovin ystävällinenkään. Viisainta on tässä vaiheessa pörhistää häntä ja yrittää pitää tarpeeksi etäisyyttä. Katsotaan sitten tuonnempana tuleeko siitä kaveri vai kiusanhenki.

Neuloin Helmille villapaidan. Viininpunaisen. Se on aika söpö, vaikka itse sanonkin. Tänään sujui ulkona remmissä jo paljon paremmin kuin eilen. Neiti alkaa oivaltaa, että vaikka kaulassa on typerä panta ja siinä on kiinni joku tyhmä talutin, joka taas on liimattu siihen ihmisen käteen, niin silti voi kävellä. Voi pissiä ja kakkia. Vaikka en minä oikeastaan tiedä onko se pissinyt tai kakkinut, kun on niin pimeää aamulla ja illalla, että en minä näe tuleeko sieltä mitään kun se istahtelee. Kiittelen silti joka istunnon. Hippu sanoo sen hienosti tehneen tarpeensa päivällä. Ehkä se oppii sisäsiisteyden, niinkuin muutkin ovat oppineet. Sehän on ollut meillä vasta kaksi päivää!

Olkkarin sohvan edessä on tyyny. Muotoiltu. Itse en osannut nukkua sen kanssa, mutta Helmi osaa. Siihen se aina sammuu riehuttuaan ensin vallattomasti. Siitä on hyvä yrittää hypätä sohvallekin. Ei onnistu vielä. Siinä voi myös söpöstellä ja itkeä mammalle, että nostathan soffalle. Mamma on tiukkana eikä nosta. Sitten kun söpöliini on nukahtanut, niin sitten mamma ei voi vastustaa ja nostaa sen syliinsä. Se on lämmin ja se tuhisee. Se on 8 viikkoa vanha Helmi.